Mä oon aina ollut kesäihminen. Mä koko muun vuoden elän odottaen ja suunnitellen seuraavaa kesää. Mua ei oo haitannut olla töissäkään hellepäivinä, koska valoisalla jaksaa. Sitä kesää voi viettää työpäivän jälkeenkin. Eikä sekään oo haitannut, että sataa. Lasten kanssa oon kyllä keksinyt tekemistä sadepäivillekin. Ja joo, ihan niinkin yksinkertaista, että ollaan pelattu vaikka pleikkaa.

Toissakesä oli mun elämäni sinkkukesä. Siitä huolimatta että ,mulla oli käsi paketissa ja olin just eronnut, mulla on päällimmäisenä hyviä muistoja siitä kesästä. Mä muistan lasten kanssa vietetyt hetket kotona. (Kuin tärkeetä se meille onkaan, olla van yhdessä) Mä muistan mökkireissut lasten kanssa. Mä muistan kun me kaikki kolme yritettiin nukkua mun 120cm sängyssä kotona, jos lapset ei muuten saaneet unta. Mä muistan reissun Provinssiin ystävien kanssa, yks kesän kohokohtia.

Viime kesästä mä taas muistan kissanpennut. En mä ollenkaan noteerannut että vissiin koko kesän satoi kun kissat vaan oli ihania. Ja tietenkin kesään mahtui paljon ystäviä, uusia ja vanhoja. Muistan viime kesästä terassit, avoautot, jatkojen jatkot...

Tästä kesästä mä muistan makuuhuoneen verhot. Vitun migreeni.