Tiiättehän ne ihmiset, jotka valittaa teidän mielestä liian pienistä asioista? Siis aivan turhaan, kun maailmassa on isompiakin murheita? Joku jaksaa valittaa pikku flunssaa, vaikka kaverilla on keuhkokuume. Pientä päänsärkyä, vaikka kaverilla on jäätävä migreeni. Eikö oo ärsyttävää? Tai sit ei oo.

Kenellä muka täällä on oikeus valittaa? Itse mietin tätä kovasti, kun olin päänsärkyni kanssa sairaalassa. Samalla osastolla oli hyvin todennäköisesti pahemminkin kipeitä ihmisiä, ehkä lähellä loppuaan. Ja minä se kehtasinkin salaa itkeskellä sitä että mun pää on kipee! Tunsin tästä huonoa omatuntoa koko ajan, että mä edes kehtaan valittaa kipua. Mut sit toisaalta, vaikka mun kipu ei kerro mistään vakavasta sairaudesta, niin se kipu on mulle ihan yhtä todellinen. Mua sattuu, vaikka mun pää on periaatteessa ihan kunnossa.

Saako sitten mun edessä valittaa "vain tavallista" päänsärkyä? Saa. Multa saa jopa kaiken sympatian. Mä en voi tietää miltä toisesta tuntuu tarkalleen, joten en voi mennä sanomaan, että mun kipu ois aina pahempaa ja sillon toinen ei saa sanoa mitään. Mä en voi tietää mitä muuta toinen on joutunu kestämään muuten, jolloin se pieni päänsärky tai flunssa voi olla vaan lisätaakka kaiken muun päälle. Ei oo mun tehtävä arvioida, kuka saa valittaa.

Aina kuitenkin on joku, jolla on asiat vielä "huonommin". Jos mä sanoisin, että mulle ei saa valittaa pientä hedaria, niin sillä logiikalla mä en saa valittaa, koska jollain kaverilla voi olla aivoverenvuoto. Eikä muuten sekään voi valittaa, koska sen kaverilla voi olla pahanlaatunen kasvain. Tätä nyt voi jatkaa vaikka kuin pitkälle. Annetaan siis toisten joskus valittaa ja kirota niitä pikku juttuja. Joo, se on ärsyttävää että joku valittaa, mut vielä ärsyttävämpää on se, että siitä valittamisesta valitetaan.

Tällasta eilen ja tänään mietin. Sori tekstin sekavuus, mulla katkee ajatus kun on vähän aurat päällä.