Migreenikkojen keskuudessa on viime aikoina somessa jaettu ahkerasti aamulehden artikkelia HIIT-treenin (high intensity intervall training) positiivisesta vaikutuksesta migreenikohtausten vähentämiseen https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/lyhyt-mutta-kova-treeni-auttaa-vahentamaan-migreenikohtausten-maaraa-nain-teet-hit-treenin-200804937/  Artikkeli jakaa porukkaa siinä mielessä, että toisille tää tosiaan sopii, ja sit on meitä joille ei todellakaan sovi. Mä kerron nyt vähän omasta näkökulmastani tästä.

Jutussa uutisoidaan tutkimuksesta johon osallistuneilla migreenikoilla kohtausten määrä oli vähentynyt hiit-treenin avulla. No kiva niille. Se, mitä kaikki ei huomaa kattoa, niin tutkimukseen on osallistunu 45 ihmistä. Tätä aihetta on tutkittu yhen kerran. Ei oo siis vielä riittävää näyttöä, että tää on nyt hyvä juttu. (Okei, ei minunkaan hoitokeinoista kaikki ole tieteellisesti todistettuja mutta en väitäkään että ne toimis kenenkään muun ku minun kohdalla.) Jutussa vähän vedetään mutkia suoraksi, mikä saa osan ehkä uskomaan että tämä on nyt se toimiva juttu, kaikki migreenikot vaan intervallia vetämään tonne pihalle tai salille.

Toisilla toimii, toisilla ei. Omalla kohdalla en voi edes ajatella. Jos kipu ei just nyt oo pahasti päällä, niin kyllä se sieltä saadaan ärsytettyä esille muutamalla kunnon sykkeennostatuspätkällä. (Ja kuin mä oikeesti rakastinkin sitä fiilistä kun kunnon rääkin jälkeen kaadun jumppamatolle tärisemään. Kaipaan sitä.) Vähän burpeetreeniä kehiin ja parin tunnin päästä todennäköisesti itken kivusta ja halaan posliinia.

Minun tilanne toisaalta onkin krooninen. Mun kipu ei ole on/off, kuten jutussa sanotaan migreenin olevan. Helppohan se on sanoa, että lepää, kun on kipua ja liiku, kun ei oo kipua. Helppo noudattaa jos todellaki migreeni on sitä lajia että se tulee ja menee. Mulla se vaan tulee mutta ei mene. Siispä minä en voi noudattaa sitä ohjetta, että kivun aikana ei saa harrastaa mitään liikuntaa. Muuten mun pitäis vaan maata koko ajan. Mä sen sijaan mietin joka kerta, että onko kipu nyt siinä pisteessä että pystyn vielä kävelemään töihin ja olemaankin siellä, ja pystynkö pienien päiväunien jälkeen menemään salille. Jos kipu on sellasta lievempää, sellasta mikä tuntuu lähinnä taustakipuna, niin kyllä mä treenaamaan menen.

Ylipäänsä mikään yksittäinen keino ei oo sellainen että sehän sitten toimii kaikilla. Ei ole tämäkään. Toivoisin siis, että kukaan ei lähtis hehkuttamaan tätä nyt sellaisena asiana että näin pääsee migreenipotilaat treenaamaan. Meille kaikille muutenkin sopii erilaiset liikuntamuodot, joten muistetaan se, että migreenikoillakin vaihtelee ihan yksilöllisesti, mitä pystyy tekemään. Pääasiahan on, että jokaiselle löytyy se itselle sopivin treenimuoto.